Suonikohjutauti, tyypillinen luokka 3 -tilanne

Laskimovajaatoiminnan eurooppalainen hoitosuositus on päivitetty 2022

Laskimovajaatoiminnan eurooppalainen hoitosuositus on päivitetty 2022. Ohjeistus on tarkoitettu laskimosairauksia hoitaville ammattilaisille ja se sisältää myös potilaille suunnatun lyhennelmäosion, jota tässä referoidaan.

Suomalainen Käypä hoito -suositus Alaraajojen laskimovajaatoiminta (2016) on hyvin linjassa nyt päivitetyn eurooppalaisen suosituksen kanssa. Käypä hoito -suosituksen mukaan pintalaskimoiden vajaatoiminnan vallitsevuus aikuisväestössä on 30–40 %. Diagnostiikka ja hoidon tarpeen arviointi perustuvat oireisiin, kliiniseen tutkimukseen ja laskimoiden kaikukuvaukseen. Kajoavan hoidon on perustuttava aina kaikukuvauslöydökseen. Valtaosa kajoavasta hoidosta voidaan toteuttaa polikliinisesti laskimonsisäisillä menetelmillä.

Suonikohjutauti, tyypillinen luokka 3 -tilanne

Mitä on alaraajojen laskimovajaatoiminta?

Jalkojen krooninen laskimotauti on yleinen sairaus, joka johtuu syvien laskimoiden tai pintalaskimoiden toimintahäiriöstä. Laskimovajaatoiminnan vallitsevuus voi olla jopa 60 % aikuisväestöstä. Suonikohjut, jotka ovat kyhmyisiä, ihonpinnasta koholla olevia laajentuneita pintalaskimoita, ovat pintalaskimoiden vajaatoiminnan tyypillisin muoto. Tavallisia oireita ovat kipu ja jalkojen väsyminen. Myös jalkojen ulkonäkö voi muuttua ajan myötä. Pinnalliset suonet tulevat yhä näkyvämmiksi ja pullistuneiksi ja jalat voivat turvota. Pitkälle edenneen taudin myötä iho voi tummentua ja sääreen voi ilmaantua haava, joka tunnetaan säärihaavana. Kaikki edellä mainitut oireet ja löydökset voivat viitata lisätutkimusten ja/tai hoidon tarpeeseen.

Miten alaraajojen laskimovajaatoiminta syntyy?

Alaraajojen laskimot kuljettavat verta jaloista sydämeen. Kun henkilö seisoo tai kävelee, veren kuljetus sydämeen tapahtuu painovoimaa vastaan. Siksi normaaleissa laskimoissa on tukevat seinämät ja erityiset yksisuuntaiset venttiilit eli läpät, jotka varmistavat, että virtaus kulkee jaloista kohti sydäntä. Jos suonen seinämä heikkenee, laskimo venyy, ja tämän vuoksi laskimoläpät eivät enää toimi kunnolla. Tämä aiheuttaa veren pakkautumisen jalkojen alaosiin. Laskimon seinämän ja laskimoläppien muutosten tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimä voi olla syntymekanismin taustalla.

Harvinaisempi syy alaraajojen laskimovajaatoimintaan on aiemmin sairastettu syvien laskimoiden tukos eli syvä laskimoveritulppa. Jos normaalia laskimovirtausta tukoksen jälkeen ei saada täysin palautettua, virtausesteen ja läppien toimintahäiriö aiheuttaa laskimoveren pakkautuminen jalkoihin.

Mitkä ovat alaraajojen laskimovajaatoiminnan oireet ja löydökset?

Potilaan subjektiivisia tuntemuksia kutsutaan oireiksi, ja sitä mitä potilas ja lääkäri näkevät objektiivisesti, kutsutaan sairauden löydöksiksi. Potilaat, joilla on alaraajojen laskimovajaatoiminta, voivat kertoa moninaisista oireista. Potilaat raportoivat usein kipua, joka voi olla sykkivää, polttavaa tai tuntua suonenvetona. Tällaisia ​​lihaskramppeja esiintyy tyypillisesti yöllä. Muita usein esiintyviä vaivoja ovat raskaat ja väsyneet jalat, turvotuksen tunne erityisesti iltaisin sekä ihon kutina. Kaikki nämä oireet pahenevat pitkäaikaisessa seisomisessa.

Kliinisten löydösten kirjo on laaja. Kliinisiä löydöksiä jalkoja tutkittaessa ovat laajentuneet laskimot, jotka vaihtelevat pienistä pintasuonista suonikohjuihin. Myös jalkojen alaosan, lähinnä jalkaterän ja nilkan, turvotus on tyypillinen löydös. Pitkälle edenneessä taudissa esiintyy ihomuutoksia, jotka vaihtelevat ruskeasta pigmentaatiosta, valkoisesta värjäytymisestä ja aikaisemman säärihaavan aiheuttamasta arvesta ihon rikkoumaan eli aktiiviseen laskimosäärihaavaan. Edellä kuvatut oireet ja löydökset huomioiden kroonisella laskimotaudilla on negatiivinen vaikutus potilaan elämänlaatuun.

Miten alaraajojen laskimovajaatoiminta diagnosoidaan?

Laskimovajaatoiminnan diagnosoi lääkäri, joka tutkii jalat yllä lueteltuja merkkejä etsien. Jos hoitoa harkitaan, tarvitaan tarkempaa tietoa laskimoiden rakenteesta, läppien toiminnasta ja mahdollisista tukoksista. Tämän vuoksi tehdään ensisijaisesti ultraäänitutkimus, joskus käytetään muita kuvantamismenetelmiä.

Mitkä ovat alaraajojen laskimovajaatoiminnan hoidon periaatteet?

Kaikki potilaat eivät tarvitse laskimoiden kajoavaa hoitoa. Tilannearviota, neuvontaa ja joitain yksinkertaisia konservatiivisia toimenpiteitä käytetään usein. Konservatiivisia toimenpiteitä ovat liikunta, painonpudotus, fysioterapia, jalkojen kohottaminen levossa, suonten toimintaa parantava lääkitys ja kompressihoito.

Lisäksi on huomattava, että pintalaskimoiden ja syvien laskimoiden hoito on hyvin erilaista. Sairaat pintalaskimot voidaan poistaa aiheuttamatta vahinkoa, kun taas syviä laskimoita ei voida poistaa tai arpeuttaa, koska niiden toiminta on välttämätöntä veren virtaukselle jaloista sydämeen.

Miten suonikohjuja ja niihin liittyviä pintalaskimosairauksia voi hoitaa?

Monien vuosien ajan viallisten pintalaskimoiden kirurginen ”nyhtäminen” oli perinteinen menetelmä suonikohjujen ja niihin liittyvien ongelmien hoitoon. Viimeisten 20 vuoden aikana on kuitenkin kehitetty uusia vaihtoehtoisia menetelmiä suonikohjutaudin hoitamiseksi. Nykyään tautia hoidetaan usein käyttämällä paikallista lämpöä tai muuta menetelmää, joka vaikuttaa suoraan suonen seinämään. Näitä edistysaskeleita on auttanut laajalle levinnyt ultraääni, jota ei käytetä vain diagnoosiin vaan myös pintalaskimoiden hoidon ohjaamiseen.

Yleisimmin käytetyt lämpökäsittelymenetelmät ovat laser tai radiotaajuusablaatio. Niissä suonen sisään työnnetään varovasti erityinen kuitu, jota käytetään suonen sisäpuolen lämmittämiseen ja suonen sulkemiseen. Tällaiset toimenpiteet eivät vaadi leikkaussalia, ja ne voidaan tehdä helposti paikallispuudutuksessa päiväkäynnin yhteydessä. Useimmat potilaat toipuvat ilman ongelmia ja voivat nopeasti jatkaa normaalia arkea.

Viime vuosina on kehitetty lisää vaihtoehtoisia menetelmiä viallisten laskimoiden hoitamiseksi. Näissä tekniikoissa ei käytetä lämpöä, joten puudutusta ei tarvita. Lämmön sijaan suonen seinämän mekaaninen ja kemiallinen ärsytys johtaa suonen sulkeutumiseen tai suoni suljetaan kirurgisella liimalla. Myös muita vuosia tunnettuja tekniikoita on optimoitu. Esimerkiksi viallisen laskimon hoito skleroterapiaksi kutsutulla tekniikalla on muutettu vaahtoskleroterapiaksi, jossa lääkeliuoksesta valmistettua vaahtoa ruiskutetaan laskimoon.

On hyvä, että saatavilla on erilaisia mahdollisimman vähän invasiivisia hoitomenetelmiä. Hoidon valinnasta on kuitenkin tullut hyvin monimutkaista. Siksi on tärkeää, että hoitava lääkäri keskustelee potilaansa kanssa erilaisten hoitojen eduista ja haitoista. Potilaan ja hoitavan lääkärin välisen vuorovaikutuksen tuloksena tulee päättää, mikä hoito on todennäköisesti sopivin kullekin yksilölle. Suonikohjut eivät ole koskaan täysin samanlaisia ​​eri potilailla, minkä vuoksi tarvitaan potilaalle yksilöllisesti räätälöityä hoitotapaa.

Lähteet: